Blogi

< Takaisin

Elämme vahvasti yksilöllisyyttä korostavaa aikaa, jossa on tärkeää erottua ja tulla huomioiduksi. Myös urheilun ja liikunnan maailmassa vaaka on kallistunut huomioimaan ja korostamaan yksilöllistä lähestymistapaa. Erilainen tietotulva siitä, miten ja mitä harjoittelusta tai liikkumisesta tulisi ajatella ja miksi juuri se tietty metodi olisi oikea tai paras valinta, on vähintäänkin massiivista. Nykymaailmassa sosiaalinen media on merkittävin ajatusten ja tiedon jakaja sekä muokkaaja. Tällä on todennäköisesti se isoin vaikutus ihmisten ajatuksiin siitä, miten urheilua ja liikunta tulisi käsittää ja millaisia ilmiöitä sen parissa on vallalla. Tällä on varmasti paljon sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Alalle on tullut paljon toimijoita lisää ja erilaisten koulutusten, valmennusten ja valmentautumisen palveluita on paljon saatavilla. Tätä kautta myös liikunnan ja urheilun kentällä valmentajan rooli ja osaaminen ovat entistä tarkemman suurennuslasin alla. Ennen terveystiedon osalta puhuttiin, että olisi tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta omata hyvää terveyslukutaitoa, niin olisiko tässä yhteydessä sitten hyvä omata sopivaa valmennuksenlukutaitoa, kun yksilö omaa valmentautumista pohtii?

 

Kentällä toimivalla jokaisella valmentajalla on oma mielikuvansa siitä, millainen on hyvä valmentaja ja millaista on hyvä valmentaminen. Tämä mielikuva on todennäköisesti rakentunut monien eri vaikutteiden pohjalta. Siihen ovat todennäköisesti vaikuttaneet valmentajan omat kokemukset liikunnasta ja urheilusta, mahdollinen kilpaurheilu-ura, kouluttautuminen sekä oma elämänkokemus. Näiden lisäksi muokkaavia tekijöitä ovat monesti valmennuksellinen yhteistyö eri valmentajien kesken ja ympäristö, jossa valmentaja on toiminut tai toimii. Kuitenkin näiden pohjalla näkisin olevan valmentajan oman arvomaailman, persoonallisuuden piirteet sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot. Valmentajuuden ja hyvän valmentajan mielikuva siis tarkentuu ja rakentuu koko oman valmentajauran ajan.

 

Liikunnanohjaamisessa ja urheiluvalmentamisessa on tunnistettavissa paljon erilaisia menetelmiä ja metodeja. On selkeästi nähtävissä, että näiden määrä ei ole vähenemässä seuraavien vuosien aikana. Millaisia asioita sitten voisimme nostaa esille, pohdittaessa ”hyvän valmentajan” määritelmää? Voisimme esimerkiksi ajatella, että itse urheilussa menestynein, olisi meritoitunein myös valmentamaan muita. Toisaalta voisimme ajatella, että eniten lajispesifiä tietoa omaava olisi ehdottomasi paras valmentaja. Olisi myös selkeää, että lajin parissa pisimpään tai pitkään ollut henkilö omaisi varmasti riittävät kyvyt siirtää tieto parhaiten muille. Lisäksi ei voida jättää pois myöskään vahvimpia mielipiteitä ja ”näkemystä” omaavaa henkilöä, koska hän ainakin uskaltaa sanoa, miten pitäisi tehdä. Jo näiden edellisten lauseiden perusteella joku saattoi löytää vastauksen tai sitten mieleen jäi pyörimään, että millainen sitten on hyvä valmentaja?

 

Jos hyvä valmentajuus ei ole vain nippu tiettyjä ominaisuuksia ja meriittilistaa, niin mitä se pitää sisällään. Yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta ei varmasti ole, mutta voimme tunnistaa piirteitä, jotka ovat sille ominaisia. Valmentaminen on aina vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa sekä urheilija että valmentaja ovat osa prosessia. On sitten kyse lapsesta, nuoresta tai aikuisesta, valmentaminen on ennen kaikkea vuorovaikutusta, läsnäoloa, ymmärtämistä ja välittämistä. Pyritään siihen, että saadaan luotua turvallinen ja luottamuksellinen ympäristö toimia, jossa on mahdollisuus oppia omasta toiminnasta ja mahdollisesti muiden toiminnasta. Valmentamiseen liittyy tiiviisti myös oppiminen ja opettaminen. Pyritään ruokkimaan omaa ajattelua liikuntaan tai urheiluun liittyvistä asioita. Tätä kautta on mahdollista syventää omaa osaamista ja ymmärrystä siitä, miten keho toimii sekä miten ja, miksi jotain tiettyjä harjoitteita kannattaa tehdä. Lisäksi vastuunottaminen monesti auttaa rakentamaan vahvempaa itsetuntoa niin liikkujana kuin ihmisenä. On korostettava, että valmentautumisen keskiössä on kuitenkin aina yksilö. Yksilön sisäinen motivaatio ja voimavarat määrittelevät sen, millä etenemisnopeudella on mahdollisuus pyrkiä kehittymiseen.

 

Liikunta ja urheilu tarjoavat lukuisten ihmisten elämälle sisältöä eri muodoissaan. Ei ole mielestäni tarvetta arvottaa, mikä tekeminen tai millainen muoto niistä on tärkeintä tai paras. Kaikilla on tärkeä roolinsa ja kaikkia tarvitaan. Joka tapauksessa nämä sisältävät haaveita, unelmia ja toiveita kyvykkyydestä pystyä suoriutumaan, jaksamaan, kestämään tai taitamaan jotain itselle mielekästä liikuntaa. Tai toisaalta sitä, että voisi ja pääsisi ohjaamaan tai opettamaan muita kohti heidän päämääriään.  Valmentaminen ja sen kokonaisuuden ymmärtäminen tulee täten lähelle ihmisen arkielämää. Hyvä valmentaja pystyy näkemään elämän kokonaisuutena ja kykenee huomioimaan sen omassa toiminnassaan. Edellä mainittujen lisäksi on hyvä muistaa, että valmentajan tai urheilijan ihmisarvo ei ole riippuvainen menestyksestä, tuloksista tai sijoituksista.

 

Tässä edellä on pintaraapaisuna omaa ajatusmaailmaa valmentajuudesta ja valmentajana toimimisesta. Tiivistettynä voisi sanoa, että on olemassa monenlaisia valmentaja ja kaikille sellaisen haluavalle löytyy varmasti se sopiva. Minun oma ajatukseni hyvästä valmennuksesta on muuttunut hyvinkin paljon niiden noin kahden vuosikymmenen aikana, joita olen valmennuksen parissa työskennellyt. Asioita, joita itse pyrin valmennuksessa korostamaan ovat, että valinnoilla olisi riittävä tieteellinen perusta, jota saadut kokemukset tukevat ja vahvistavat. Samoin pyrittäisiin korostamaan ajattelua, omaa analysointia tekemisestä ja ennen kaikkea oppimista kaikesta siitä, mitä tehdään. Lisäksi on tärkeää, että on valittuna yksi yhteinen linja, jonka mukaan edetään niin pidemmän kuin lyhyemmänkin aikavälin suunnitelmassa. Muita oleellisia nostoja olisivat se, että valmennuksen tulee vastata yksilön lähtökohtia ja tavoitteita, toiminta on siis osattava sovittaa sopivaksi jokaiselle yksilölle erikseen. On maltettava tehdä huolellinen alkukartoitus ja analyysi, missä ollaan sillä hetkellä ja mitkä ovat lähtökohdat. Näiden lisäksi korostaisin yhteistyötä valmennuksessa, on hyvä muistaa ettei kaikkea tarvitse tietää tai osata ja on hyvä kysyä, kuunnella, konsultoida ja ottaa tarvittaessa apua muilta.  

 

Marko